"Uumajan Suomalaiset Opiskelijat (USO) on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, joka jäsenistönsä demokraattisesti johtamana ajaa suomalaisten opiskelijoiden opinto-, sosiaalistaloudellisia ja kulttuurillisia etuja."

Järjestömme luonteenkuvaus on 17. huhtikuuta 1979 ollut täsmälleen yhtä paikkansapitävä kuin se on vielä tänäkin päivänä ja se on suunta, johon tulemme vielä tulevaisuudessakin tähtäämään. On selkeästi huomattavissa, että suomalainen yhteishenki ei suinkaan vähene ulkomailla vaan sitävastoin kasvaa ja siksi on tärkeää että tälle yhteishengelle ollaan voitu suoda mahdollisuus olemassaoloon ja jatkuvuuteen.

Kahdenkymmenen vuoden aikana on maailma muuttunut, maailmanpolitiikan tasapaino ja voimasuhteet vaihtuneet. Arvoja, käsityksiä sekä ideologioita on syntynyt ja ehtinyt kuollakin, muureja on murtunut ja rajoja vaihdettu. Näin on myös osakuntamme kokenut ylä - ja alamäkiä. Suurimat muutokset ovat tapahtuneet suuruudessa. Monien vuosien ajan oli järjestömme ainoa yliopistomme osakunta, mutta tämä monopoliasema nähnyt loppunsa ja kymmenisen vuotta sitten, kun ruotsalaisetkin ryhtyivät seuraamaan esimerkkiämme ja perustamaan omia osakuntia. Yliopiston kasvaessa kiihtyvällä tahdilla tuli myös osakuntien rooli muutos ja niinpä niistä kehityikin eloisia ja varsin itsenäisiä järjestöjä, jota vapaaehtoisen työn toimesta vieläkin ylläpidetään.

Suomalaiset olivat kuitekin ensimmäisiä järjestäytymään ja perustajajäsenet ovat ehtineet jo olla työelämässäkin jo lähes vuosikymmeniä. On ollut jossain määrin hankala ottaa selvää osakuntamme histooriasta johtuen puuttuvasta materiaalista ja koska jäseniin on hyvin vaikea saada yhdeyttä kun ovat jo kauon sitten palaneet kotimaahansa. Menneistä ajoista on kuitenkin jäänyt jäljelle otoksia hallituksen kokouksista, laivalippuja, jäsenten nimilistoja sekä kuitteja. Tästä on vaikea saada tarkkaa käsitystä suomalaisten toiminnasta niiltä ammoisilta ajoilta täällä pohjoisessa ja siksi olemmekin joutuneet pohjaamaan käsityksen häilyviin legendoihin suomalaisen osakunnan mennestä suuruudesta.

Näiden kasvavien ruotsalaisten osakuntien aiheuttamassa paineessa on meidän järjestömme standardit väkisinkin nousseet ja toiminta kehittynyt. Näihin kriteereihin on Suomen Osakunnan silti ollut ajoittain vaikea päästä, eikö tilannetta suinkaan helpottanut se, että osakuntamme jakautui kahtia kieliongelmista aiheuttamien hankaluuksien johdosta. Ruotsinkieliset jäsenemme perustivat osakuntansa.Jo muutenkin varsin vaatimattomat voimavaramme putosivat siis alle puolen ja tästä seurauksena oli jonkinasteinen innostuksen lamautuminen, tehottomuus ja pikku hiljaa sitä johtuva osakunnan arvostuksen lasku suomalaisten keskuudessa. Mutta kuten jokaisessa yhteisössä, yrityksessä ja järjestössä laskukautensa, oli tämäkin taantamus onneksi vain ohimenevää.